16.3.
Blu-ray
Uusintakatselu.
Vuonna 2007, vielä fanipoikailun ollessa satapros, olin valmis matkustamaan saadakseni nähdä Inland Empiren teatterissa. Riemulla ei ollut rajaa, kun se tuli kuin tulikin Porissakin Finnkinon ohjelmistoon kääntymään. 35mm filmille siirretty halpa dikikuva oli hämmentävä, muttei luotaantyöntävä kokemus. Projektori tipautti tuntemattomasta syystä jossain puolivälissä elokuvaa kuvan niin, että kankaalla näkyi vain pieni osa kuvasta. En tiennyt, oliko tämä Lynchin trollausta vai tekninen ongelma. Henkilökunnan edustaja saapui saliin ihmettelemään kuvaa ja hetken päästä tilanne korjaantui. Tämä oli ensi-esitys kyseisessä teatterissa ja koko kaupungissa (luultavasti myös isompien kaupunkien ulkopuolella), sillä yksityiset teatterit olivat kuopattu jo vuosituhannen vaihteessa. Kokemus itse elokuvasta oli hurmoksellinen, enkä usko siinä olleen varsinaisesti fanipoikalisää. DVD tuli aika pian myyntiin, jonka ostin tietysti heti, ollessani jotain ilmaistyötä tekemässä Sokoksen alakerrassa lukion puolesta. Silloin ei vielä osannut kuvitella tilannetta, etteikö myymälöissä olisi mittavat viihdeosastot. En tainnut koskaan katsoa sitä. Ohjelmistossa tämän piti olla jo Kings of the Roadin tilalla, mutta Soul Median aina luotettava laadunvalvonta oli laittanut koteloon DVD-levyn. Miksi edes päivittää alhaisella resoluutiolla kuvatun elokuvan DVD suotta blu-raylle? Kolme tuntia kolmen pikselin tekstityksiä? Esimerkiksi siksi.
Okei, vähän oletin olleen fanipoikalisää ensikatselulla ja tavallaan jännitti. Nythän on vähän tiedostamattakin jokainen Lynchin pitkä elokuva uusittu aikuisiällä, osa useamminkin ja Dyynin ensikatselu viime vuonna. Ja Twin Peaksit uusiksi edellisenä. Aivan sattumalta viimeiseksi jäänyt viimeisenä.
Mä en ole mitenkään tunnettu digielokuvan puolestapuhuja, joskin budjettisyyt esimerkiksi ymmärrän täysin. Mutta nämä tarkoituksellisen rumaa jälkeä edustavat ovatkin tietty oma juttunsa. Jonkun 28 päivää myöhemmin kanssa mini-DV:n käyttö jaksoi häiritä, koska halusi olla selvästi elokuvamainen, eikä tuo ollut oikein perusteltu valinta tai tuonut mitään lisää. Koko Inland Empire on kaikkinensa kokeellinen, jolloin filmille kuvattuna tai edes aikansa laadukkaalla digivehkeellä menettäisi se osan identiteetistään. Pikkuinen ja kevyt kamera pääsee linssinsä kanssa häiritsevän lähelle, eikä vain zoomien tai croppausten kanssa. Se ei tarkkaile, vaan osallistuu. Tunnetusti ilman ihmeempää valmistelua toteutetussa elokuvassa on tämä oleellisesti osana kokeellisuutta. Lopputuloshan on hämmäsyttävän viimeistellyn oloinen.
Täyttä tolkkua ei ole tarkoituskaan varmasti saada, mutta niin imee sisäänsä, että se kolmen tunnin kesto ei tunnu uskottavalta. Vaikka Lost Highwayn ja Mulholland Driven tarkoin valmistelluista mysteereistä poiketen, joita nyt voi mielensä mukaan ja halutessaan koittaa ratkoa, on Inland Empire ollut mysteeri jo luomisvaiheessa. Toki sitäkin voi jäsennellä ja tulkita loputtomiin, mutta on nyt ehkä puhtainta elokuvallista avantgardea, mitä tältä vuosituhannelta keksin. Ja toki erityisen haastaavaa. Kuin jotain suoraa ja orgaanista painajaista. Näin jälkikäteen myös selkeä ponnahduslauta Twin Peaksin paluun kokeiluihin.
Koska Aikuisuus viimeistään tuo rehellisyyden tähänkin leikkiin mukaan, en ole ihan varma, mitä tämä kaikki on sen ilmeisimmän ulkopuolella. Sen tuomista tuntemuksista olen aika varma. Jälleen erinomainen esimerkki elokuvasta, joka puhuttelee isosti jotain alitajunnan nimeämätöntä primitiivistä osaa tavoin, joita ei edes osaa sanoittaa. Se on mahdottoman hienoa. Itseriittoinen? Ehdottomasti, mutta se on vähän niinkuin se pointtikin. Ehdottoman painostavan ja häiriintyneen elokuvan keskiössä on usko-vitun-maton Laura Dern, joka nyt vain suorittaessaankin on tietty hyvä. En myönnä fanipoikakauden olevan uudelleensyntynyt, vaikka se elokuvan mahdollisiin teemoihin sopisikin, mutta saatan olla niin sanotusti herkillä. Ja ei, en aio enkä osaa hävetä. Enkä myöskään yhtään ihmettele, jos kokemus on jollekulle toiselle pelkkää inhoa, joka vie uskon elokuvaan hyväksi ajaksi.
Login
Home
22 Lists
Collections
Watched films in 2025 (82 movies items)
